Prahan kaunein panoraamanäkymä avautuu Vanhankaupungin sillan tornista

Praha omaa monien mielestä maailman kauneimman panoraamanäkymän. Ihastuttavin näkymä Prahan Pienelle puolelle tai Prahan linnalle ja Strahoviin sekä Petříniin odottaa Vanhankaupungin sillalle rakennetusta näköalatornista. Sinne ei kuitenkaan kannata kavuta keskipäivällä, jolloin aurinko paistaa kirkkaimmillaan, vaan auringonlaskun aikaan.  

Tummuva taivas korostaa ihastuttavasti arkkitehtuurillisten mestariteosten kauneutta ja kaupunkia halkaisevaa Vltavajokea. 

Kaarlen riemukaari                       

Sen lisäksi, että torni on osa linnoitusta, se on myös riemukaari, joka koristi Prahan linnalle johtavan kruunajaiskulkueen reittiä. Määräyksen antoi vuonna 1357 Kaarle IV rakennuttaessaan uuden kivisillan, joka johti Vltavajoen ylitse. Kolmikaarinen silta valmistui vuonna 1402 ja pituutta sillä on 515 metriä.

Torni rakennettiin 1370- ja 1380-lukujen aikana. Sen arkkitehtinä toimi luultavimmin Petr Parléř. Vanhankaupungin puolella tornia koristavat Kaarle IV:n, Venceslaus IV:n, Vituksen, Zikmundin ja Vojtechin patsaat, ja niiden seuraan lisätty leijona.

Ruotsalaisjoukot vaurioittivat siltaa kolmikymmenisessä sodassa ja sittemmin se kärsi vahinkoja myös vuoden 1848 vallankumouksen pyörteissä.

Protestanttien hävittyä Valkeavuoren taistelun teloitettujen päät laitettiin torniin esille vuonna 1621. Silminnäkijöiden mukaan tappionhetki oli raskas ja hävinneet odottivat voittajiltaan armoa, minkä sijaan heidät kuitenkin teloitettiin ja osa joutui kokemaan myös kidutusta.

Valkeavuoren taistelun jälkeen Böömiin muutti teloitettujen suurien omaisuuksien houkuttelemina vierasmaalaista aatelistoa, suurimmaksi osaksi saksan- ja italiankielistä.

Kahdentoista pään torni

Teloitusten jälkeen päällikkönä toiminut Mydlář kantoi torniin kahteen koriin sijoitetut kaksitoista päätä. Ne laitettiin rautalangasta tehtyihin koreihin, jotka riippuivat pitkissä rautatangoissa. Kuusi niistä roikkui Prahan Pienen puolen suunnalla ja loput kuusi vanhankaupungin puolella. Kukaan ei tiedä, minne pääkallot pitkän näytteillä olon jälkeen katosivat. Ondřej Šlikan pään päälle oli asetettu katkaistu käsi, ja professori Jesenskýn pään päälle hänen kielensä, joka oli keikattu irti miehen ollessa vielä hengissä.

Torni entisöitiin vuosina 1874—1878 arkkitehti Josef Mockerin johdolla. Kun seisot tornin huipulla, näet takanasi Klementinum-jesuiittaluostarin ja Křížovnický klášterin, sekä ihastuttavan näkymän vanhaankaupunkiin ja Vítkoviin.

Tornista näet selkeästi Kaarlensillan kaartuvuuden, jota et sitä ylittäessäsi huomaa. Tulet myös ihastumaan vanhoihin lasilamppuihin, joihin aikoinaan laittoi tulen pitkän kepin päässä tulta kantava mies, herra Žákovec, samoin kuin Vltavajoella lipuvien laivojen iltavalaistukseen. Vain tunteeton ihminen voisi jäädä moisen kauneuden koskettamattomaksi, mutta toisaalta kyseisen tunteeton ”tolvana” ei takuulla maksaisi sataa korunaa päästäkseen ihailemaan itseään ympäröivän maailman kauneutta.

Taivaalle kurkottautuva katedraalin goottinen ”sormi”

Petřínissä olevien, torniin johtavien reittien varsilla on valolamppuja. Kaapelirata muodostaa sekin valoraitansa. Petřínin näköalatorni on valaistu, aivan kuten Strahovin luostarikin.

Ilman Pyhän Vituksen katedraalia joutuisit katselemaan pitkästyttävien palatsien loputonta riviä. Kuninkaallisen linnan alueella sijaitseva goottinen ”sormi” kohoaa taivaan korkeuksiin ja tekee näystä taiaonomaisen. Sormen alla kohoavat palatsit, talot, kirkot – etenkin Pyhän Nikolauksen kirkko kirkontorneineen – Pienen puolen sillantorni sekä Neitsyt Marialle ja Jeesus-vauvalle omistettu kirkko.  

Praha jatkuu Kramářin huvilan kautta myös kohti Letnáa, ja Vltavajoki katoaa horisonttiin.

Kaupungin goottilainen, pyhimysten patsain koristeltu helmi on Kaarlensilta, joka ei oikeastaan koskaan ole autio, paitsi kenties aamuyön tunteina ja erityisen huonolla säällä.  Muulloin se on aina ihmisten kansoittama, eikä heistä kukaan jää kylmäksi sen kauneuden keskellä.

Kun lisäät kaikkeen edellä mainittuun vielä Kampan, tšekkiläiset voivat olla tavattoman ylpeitä esi-isiensä heille jättämään perintöön.