Kommunismin kato

Kommunismin perintö elää vielä vahvana Tsekin tasavallan kansalaisten sydämissä ja muistoissa ja vaikuttaa yhä psyykkisesti ihmisiin, kuten myös maan sosiaaliseen ja taloudelliseen asemaan. Selvää on, että kommunismi varasti todella paljon Tsekin kansalaisilta ja he yrittävät yhä edelleen sopeutua elämään ilman sitä, prosessi, joka on jatkuva.

Kukaan, joka ei ole elänyt kommunismisen vallan aikana ei voi kokonaan ymmärtää mitä ne naiset, miehet ja lapset, jotka elivät sitä joutuivat kokemaan. Hallitus kontrolloi ihmisten sanan vapautta ja ne, jotka eivät suostuneet liittymään kommunistiseen puolueeseen saattoivat menettää työnsä ja heidän lapsensa suljettiin myös pois tulevista työpaikoista. Kuten varmaan ymmärrätte suurin osa ihmisistä vihasi järjestelmää, mutta he eivät voineet puhua sitä vastaan ja tundivat olonsa toivottomiksi. Kansa, joka halusi eroon kahleistaan, mutta ei voinut tehdä mitään. Monta unelmaa särkyi tänä synkkänä aikana.

Kommunistisen järjestelmän suurin perintö on Tsekin kansalaisten tapa suhtautua asioihin. Kommunistinen järjestelmä tuhosi heidän yksilöllisyytensä ja teki kansasta yhden suuren harmaan massan, ryhmän, jolla ei ollut omia ajatuksia, meriittejä eikä taitoja. Tämä teki Tsekin kansalaisista sisäänpäinkääntyneitä ja tämä näkyy vielä tänä päivänä kansan parissa. Monet ihmiset eivät usko, että he voivat muuttaa elämän kulkua ja, että he ovat itse oman onnensa seppiä, vain he itse voivat päättää kohtalostaan.

Väkivaltaisesta hallituksesta huolimatta, monella ihmisellä on hyvä muistoja tästä aikakaudesta, asia joka on hieman kummallinen ulkopuolisille matkailijoille. Monet kuitenkin muistavat ajan jolloin kaikki elämän perusasiat olivat turvattuja, ihmisillä oli turvallinen asuinpaikka ja varma työpaikka. Nykyisin ihmisten pitää huolehtia asuntolainoista, laskuista, työpaikastaan ja monista muista asioista, joita pidetään paljon stressavampina kuin muinaista kommunistista hallitusta. Pääpiirteittän ne joilla ei ollut suurta kunnianhimoa olivat onnellisia eläessään kommunismin sallimalla tavalla, kun taas ne joilla oli haaveita ovat onnellisia, kun saavat toteuttaa unelmiaan nykyisessä vapaassa maailmassa.

Asia, joka ei kärsinyt edes vaikeimpina aikoina on tsekkilästen huumorintaju. Tämä käy ilmi elokuvista, jotka julkaistiin 1989, monet näistä olivat kuivia ja nokkelia ja niiden päähenkilöt omasivat rennon asenteen elämään. Ei ole sattumaa, että heti kun järjestelmän kaatui, näitä elokuvia alettiin tehdä. Ihmiset halusivat tuoda esiin aiemman turhautumisensa ahdistavaa sääntöyhteiskuntaa vastaan.