Unescon maailmanperintölistassa on paljon Prahan nähtävyyksiä, mutta ehdottomasti hienoin on Prahan linna. Linna sijaitsee korkealla Malá Stranan yläpuolella. Linna perustettiin vuonna 880 Prinssi Bořivojin toimesta ja on Guinnessin ennätyskirjan mukaan mailman suurin.
Se on enemmänkin valtava keskus kuin linna perinteisessä mielessä, koska täällä on satoja rakennuksia (yhteensä 70,000 m²) sisältäen palatseja, gallerioita, kauppoja, museoita, puutarhoja ja uskonnollisia rakennuksia. Turistit erehtyvät usein pitämään goottista Pyhän Vituksen katedraalia itse linnana. Se on Prahan arkkippiispan päämaja ja monen kuninkaan ja kuningattaren viimeinen leposija, kuten myös Rooman hallitsijoiden. Jos sinulla sattuu olemaan 50 CZK kolikko – se löytyy myös siitä.
Koska linnassa on niin paljon nähtävää olisi mahdotonta nähdä kaikki viikossa saatika sitten päivässä tai iltapäivässä. Tämä kävelykierros vie sinut mielenkiintoismmille nähtävyyksille samalla osoittaen myös muuta mahdollisesti myöhemmin virailtavat paikat.
Kävelykierroksen aloitus : Prahan linnan etuportti. Ota raitiovaunu 22 joko Pražský hradille tai Pohořelecille. Kierros päättyy: linnan eteläportille. Lähin metropysäkki: Malostranská.
Alla olevan kävelykierroksen voit tehdä omatoimisesti tai voimme järjestää ammatimaisen oppaan.Opas voi myös räätälöidä kierroksesta tarpeillesi sopivan, esim. suositella lounaspysähdyspaikkaa sisältäen kanaaliristeilyn tai raitiovaunukierroksen, jos et jaksa kävellä, yms. Opas voi hakea sinut hotellilta tai tavata sinut halumassasi paikassa. Lähetä meille sähköpostia pyytääksesi tarjouksen.
1. Kun saavut sisään linnan pääportista näet Hradčanské náměstín, käänny ympäri ja ihastele Ignac František Platzerin kivijättiläisiä, jotka onnellisesti nuijivat vihollisensa kuoliaaksitämän sisäänkäynnin yläpuolella. Tällä ensimmäisellä pihalla, sinulla on myös mahdollisuuskuvata itsesi yhdessä harmaapukuisen vartijan kanssa, jotka seisovat portin kummallakin puolella. Tee parhaasi, jotta saat heidät nauramaan, mutta he ovat jopa vakavampia kuin Lontoon vartijat. Menneinä vuosisatoina näillä vartijoilla oli vähemmän syytä hymyyn, sillä heille maksettiin vain majoituksella ja takkapuilla.
2. Näillä vartijoilla on myös muuta yhteistä Lontoon vartijoiden kanssa, sillä myös nämä tekevät vahdin vaihdon tasatunnein. . Tämä seremonia, jonka on kehittänyt entinen presidentti Vaclav Havel on aikamoinen turistisuma, joten kannattaa seistä hieman kauempana portin vasemmalla puolella, jotta näkee paremmin, eikä joudu väärälle puolle vahdin vaihdon yhteydessä kuten oikealle jäänet turistit. Paras aika katsella vahdinvaihtoa on keskipäivällä, jolloin vaihto tehdään erityisen musiikin tahdittamana. Seuraavaksi kannattaa jatkaa matkaa 1600 – luvun Matthias portille, jonka on suunnitellut italialainen Giovanni Maria Filippi, ja se on nimetty Pyhän Rooman keisarin mukaan (luettelo maista, joita hän hallitsi löytyy hänen arvomerkkinsä alta).Matthias portti seisoi ylhäisessä yksinäisyydessään 150 vuotta kunnes Maria Theresan rakennukset rakennettiin sen ympärille.
3. Kävele portista sisään toiselle sisäpihalle. Täällä oleva upea suihkulähde valmistui vuonna 1686 . Voit kokeilla levähtää jalkoja sen reunalla, mutta varo pikkutarkkaa henkilökuntaa, joka hätistelee matkailijat pois muutaman minuutin välein. Lähteen lähellä on yksi linnankaivoista, jossa on mahtava barokkiaikainen takorautakansi. Linnan vesihuoltoa vartioivat aikanaan haltijat, jos veden haltijat ovat sinun juttusi kannattaa vierailla Valtion oopperassa, jossa on usein Antonín Dvořákin esitys Rusalka. Tarina veden haltijan tyttärestä, joka rakastuu ihmisprinssin. Tämän ja edellisen pihan julkisivut on kunnostettu Itävaltalaisen arkkitehdin Nicolò Pacassin toimesta. Se oli Pacassi joka valvoi pitkälti pahoin vaurioituneen linnan jälleenrakennusta Preussin vuoden 1757 piirityksen ja miehityksen jälkeen. Pohjois-siivessä on Prahan kuvagalleriaan, sekä Espanjan Sali, jossa keisari Leopold I sanotaan suorittaneen villikissan metsästyksen ja tappamisen yhdessä lastensa kanssa.
4. Hyvä uutinen on, että suurin osa ulkonähtävyyksistä ovat ilmaisia. Monet sisätilat tosin maksavat, kuten myös Kultainen kuja, jonka sisäänpääsymaksu on 250 CZK. Kalliimpi lippu sisältää myös taidegalleriat, mutta tämän kierroksen voit tehdä halvemmalla lipulla.
5. Linnan kokonaisuus tarjoaa runsaasti ajanvietettä niille, jotka haluavat vaeltaa, ja jos olet yksi niistä, kulkuväylä toisen sisäpihan vasemmalla puolella vie sinut yli Prašný -sillan pohjoiseen kuninkaalliseen puutarhaan. Täällä on mahtavia suihkulähteitä ja kesähuviloita, jotka on muutettu taidegallerioiksi. Kävely jatkuu linnan alueen läpi valitsemalla itäisen käytävän toiselta pihalta pääset suoraan Pyhän Vituksen katedraaliin.
6. Tämä roomalainen katedraali perustettiin vuonna 1344 ja uusittiin sen jälkeen Krannerin toimesta 1800-luvulla. Se on hieno esimerkki goottilaisesta arkkitehtuurista ja kolmas uskonnollinen rakennus tällä samaisella paikalla. Ensin siinä oli romaaninen Rotunda vuonna 925, ja sen jälkeen, ruhtinas Spytihněv II:sen paljon suurempi basilika.
Vuosisatojen ajan Pyhä Vitus oli böömiläiskuninkaiden kruunajais- ja hautaamispaikka. Sisältä löytyy Pyhän Vencelauksen hauta (tunnettu joululauluista) sekä Johannes Nepomukin, joka hukkui Vltava-jokeen Venceslauksen käskystä. Pyhä Vitus itse on Böömin pyhimys, sekä koomikoiden, tanssijoiden, näyttelijöiden ja ja epileptikoiden.
Katedraalissa on ihastuttavat ikkunat, varsinkin pohjoisessa olevat Alfons Muchan maalamat, ja myös Frantisek Kyselan ruusuikkunat, kuvaavat kohtauksia Raamatun luomiskertomuksesta.
7. Kun Pyhä Vitus on häikäissyt sinun mielesi, niin jatka matkaa kohti kolmatta pihaa. Jolla uskotaan kerran olleen Böömin prinssien kivivaltaistuin. Tänä päivänä sen keskellä on Josephin Plečnikin muistomerkki ensimmäisessä maailmansodassa kuolleille ja rautapatsas, joka kuvaa, kun Pyhä Yrjö surmaa lohikäärmeen. Tämä on valettu 1373 ja se on vanhin Böömistä löytyvä vapaasti ulkona oleva patsas. Piha on myös paras paikka nähdä irvikuvia, joita löytyy katedraalin katon rajasta. Etsi lohikäärmeitä, skorpioneja ja muusikkoja.
8. Katedraalia vastapäätä pihan itäpuolella on vanha kuninkaallinen palatsi, joka perustettiin 800-luvulla ja on sen jälkeen ollut useiden remottien kohteena eri keisareiden toimesta. Palatsin merkittvimpiä tiloja on Vladislavin Sali, joka on isännöinyt erinäisiä juhlia, markkinoita ja festivaaleja. Toisen maailmansodan aikana Sali toimi Tsekin korvaamattoman arvokkaiden kruununjalokivien piilopaikkana, jotta ne olivat suojassa pommituksilta. Sanotaan, että jos väärä kuningas pukea Pyhän Vencelauksen kruunun päähänsä, niin hän kuolee vuoden sisään. Myytistä tuli erityisen suosittu, sen jälkeen kun natsien suojelija Reinhard Heydrich teki niin ja tuli vähän sen jälkeen Tsekin laskuvarjojääkäreiden murhaamaksi. Vaclav Havel on myös istunut täällä. Salin ratsastajien portaikko on saanut nimensä siitä, että ratsastajat voivat saapua salliin laskeutumatta hevosen selästä.
9. Kävele ulos portaikkoa pitkin ja alas Pyhän Yrjön kadulle ja saavut Pyhän Yrjön Basilikalle. Se on Prahan toisiksi vanhin kirkko. Jos sinun on vaikeata uskoa tätä rakennuksen barokki julkisivun takia, niin tummanpuhuva romaaninen sisustus kertoo paljon pidemmästä historiasta. Täällä on pysyviä taidenäyttelyitä ja basilika toimii myös säännöllisten konserttien pitopaikkana. Erinomainen akustiikka takaa hienon esityksen, kannattaa käydä kuuntelemassa, jos sinulla vain on mahdollisuus.
10. Jatka basilikan ohi pitkin Jiřskáa, oikealla puolella on Rosenbergin palatsi, jossa naimattomat aatelisrouvat asustivat. Ennen kuin saavut Lobkowicz palatsille (ainoa yksityisomistuksessa oleva rakennus), joka on oikealla puolella, niin vasemmalla on Kultainen kuja.
11. Tämä värikäs rivi miniatyyri taloja rakennettiin 1500-luvun lopulla, marismiksi kutsutulla arkkitehtisuuntauksella. Kun saavut Kultaiselle kujalle, niin Valkoinen torni näkyy edessäsi, se toimi vankilana jaloille henkilöille mukaan lukien Katerina Bechynova Lazanystä, joka oli vuonna 1534 jätetty tänne mätänemään murhattuaan 14 henkilöä. Toinen tyrmä, Dalibor torni, on kujan toisessa päässä. Vaikka Kultainen kuja on hieman pilattu monilla lahjatavaraliikkeillä, jokainen pieni talo on kuitenkin todella kiehtova omalla tavallaan. Franz Kafka asui jonkin aikaa sinisessä talossa nro. 22. Kun taas naisprofeetta Madame de Thebes, jonka Gestapo tappoi natsismin vastustuksesta asui nro14. Vuonna 1831, jossain näistä taloista räjähti. Kerrotaan, että palomiehet löysivät vanhan miehen ruumiin, joka puristi hippua puhdasta kultaa nyrkissään. Jotkut uskovat, että hän oli löytänyt alkemian salaisuuden ja kuollut siihen.
12. Dalibor tornilta menee kävelyväylä ylimys Burgraven talolle ja pihalle (tämä oli korkein asema kuninkaan jälkeen). Tämä on mukava paikka pysähtyä oluelle tai kahville ja voitte palata omaan lapsuuteen hyvin varustetussa lelumuseossa, joka on erityisen ylpeä Barbie-nukke kokoelmastaan. Pihan erikoisuus on poikapatsas, jonka penistä nuoremmat turistit mielellään hierovat saadakseen onnea. Poistu pihan pääportin kautta ja kaarra vasemmalle rinnettä alas linnan itäportille. Suoraan ulkopuolella on upea näköalapaikka (täynnä kaukoputkia). Kun olet valmis, jatka portaita alas ja saavut Malostranskan raitiovaunupysäkille ja metroasemalle. Jos kuitenkin haluat jatkaa vierailua ja sää on suotuisa, niin kulje pienen sisäänkäynnin läpi, joka johtaa linnan eteläisiin puutarhoihin.
13. Tämä pieni, mutta upea pengerretty puutarha ylpeilee pyöreällä paviljongilla, barokkityylisellä suihkulähteellä, kahdella obeliskillä ja jättimäisellä maljalla, puhumattakaan monista näköalapaikoista kohti Mala Stranan kattoja ja yli Vltavan. Vaikka puutarha on 1500-luvulta on sen nykyisen ulkonäön suunnitellut arkkitehti Plečnik vuonna 1920. Päivittäin klo 10, puutarhan avaa linnan vartijan torvi, jota soitetaan Hartig musiikkipaviljongissa. Voit joko jatkaa puutarhan läntiselle sisäänkäynnille, josta pääset takaisin lähtökohtaan, Hradčanské náměstílle tai palata itäiselle portille ja laskeutua pitkiä portaita Klárov kadulle ja kääntyä oikealle. Kävele ohi Malostranska metroaseman ja ylitä Manes-silta ja olet Rudolfinumilla.
